Jalkapallo on aina ollut suosikkilajini. En ole erityisen aktiivinen seuraaja, ennemmin pelaan itse. MM- ja EM-tason kilpailut silti varsinkin pelien edetessä kiinnostavat, mutta eilen alkaneita Qatarin kisoja varjostavat synkät pilvet.
On tärkeää, että aihe on medioissa ja ihmisten mielipiteissä esillä, tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset siirtotyöläisten kuolemista ja olosuhteista lähtien ovat äärimmäisen tuomittavia. Asia on ollut vuosia tiedossa, ja jo kisojen maalle myöntämisen aikaan epäilyksen siemen tällaisesta oli olemassa.
Korruptiota, väärinkäytöksiä, hyvä veli-järjestelmää, lahjuksia, suureellisia rakennusprojekteja ja hyväksikäyttöä. Fifa käyttää valtaansa kisojen myöntämisessä ja järjestämisessä, ja 2000-luvulla on tullut useitakin korruptio- ja väärinkäytöspaljastuksia. Viimeisimmät kisajärjestäjämaat myöskään eivät ole tunnettuja avoimuudestaan, ihmisoikeuksistaan ja korruptiovastaisuudestaan. Viimeksi Venäjä, sitä ennen Brasilia, ja 2010 Etelä-Afrikka.
Toisaalta, Fifa tekee paljon hyvää työtä myös ruohonjuuritasolla eri hankkeilla ja tukemalla järjestöjä, jotka edistävät sekä palloilua että tasa-arvoisuutta. Mutta ylimmillä tasoilla epämääräisyys rehottaa, ja toimia epäselvyyksien kitkemiseen ei ole järin nähty, ei yhteistyökumppaneidenkaan painostamana.
Tämä ei toki ole ainoastaan jalkapallon ongelma. Mielestäni suuret, pömpöösit urheilukilpailut valtavine infrarakentamisineen ja stadioineen antavat mahdollisuudet välistävetäjille, korruptiolle ja ahneudelle. Onko välttämätöntä tänä päivänä rakentaa laajoja kokonaisuuksia, tiukalla aikataululla, siirtotyöläisten voimin ja ihmis- ja ympäristöarvoja loukaten? Olympiakisoista tulee mieleen viimeisimmät, Sotši ja Peking. Pekingin olympiakisojen ympäristövaikutukset olivat huolestuttavat.
Eri lajien isot, kansainväliset kilpailut tuovat alueille työllisyyttä, tunnettavuutta ja ainakin hetkellisen kipinän kyseisiin lajeihin sekä kansainvälistä pöhinää. Mutta millä hinnalla?
Vuoden 2021 jalkapallon EM-kisat olivat poikkeukselliset useastakin eri syystä, eikä vähiten usean järjestäjämaan vuoksi. Kisoissa käytettiin jo olemassa olevia kilpailupaikkoja, ja otteluiden jakaantuessa useaan eri paikkaan mm. majoitusvaihtoehtoja ja muuta infraa ei tarvinnut rakentaa erikseen. Olisiko paikallaan miettiä vastaavaa tulevissa kansainvälisissä kilpailuissa? Logistiikan suhteen tulee tietenkin oma haasteensa, mutta itse ainakin toivoisin, että esim. Olympiakisojen vuoksi ei rakennettaisi enää yhtään sammaloitumaan jäävää kelkkailurataa tai heikkotasoisen betonin vuoksi kertakäyttöisiksi jääviä hotellikomplekseja siirtotyöläisen verellä.
(Kuva: Merita Mäkinen/Meritapix, Tervakosken Pato)