Terveisiä Kirkkonummelta! Yksi mieluisimmista työmaistamme on nyt parin viikon aikana työllistänyt sen verran, että useampi teksti liittyen itselleni tärkeimpiin asioihin odottaa viimeistelyä.

Tämä paikka ja sen historia toki liittyy myös asioihin, joihin haluan vaikuttaa. Lapsena yksi unelma-ammattini oli arkkitehti, ja olen intohimoinen arkkitehtuurin ja rakennetun kulttuuriympäristön ystävä. Hvitträsk, Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kodikseen ja arkkitehtitoimistonsa ateljeeksi vuonna 1903 valmistunut rakennuskokonaisuus, huokuu historiaa ja oman aikansa suunnittelun helmiä yksityiskohtineen. Olemme tehneet jo useamman vuoden ajan erilaisia peruskorjauksia ja konservointia rakennuksissa, ja se kiehtoo edelleen tunnelmallaan. Hvitträsk on ainutlaatuinen kokonaistaideteos, ja kansallismuseon kohteena avoinna kesäisin. Suosittelen lämpimästi vierailua!

Rakennus- ja suunnitteluala seuraavat omalla tavallaan trendejä, ja lainsäädäntöä ja rakentamisohjeistusta säädetään mm. energiatehokkaaksi, kestävämmäksi ja valvotummaksi. Kehitys on ilman muuta paikallaan, ja valvonnalla on saatu vähennettyä alan harmaata taloutta, ei toki täysin poistettua. Energiatehokkuus ja -määräykset ovat ekologisesti perusteltuja ja oikein toteutettuna lisäävät monella tapaa uusien rakennusten asumismukavuuttakin. Minun näkökulmastani meillä on silti monia ongelmia. Suomalainen “bulkkirakentaminen” on edelleen suurelta osin betonielementtirakentamista. Kustannussyistä tämä on sinänsä ymmärrettävää. Rakentamisen kustannukset koostuvat monesta tekijästä. 

Rakentamisessa meidän tulee määrittää kestävyys, arkkitehtoniset arvot, elinkaaren pituus ja ympäristöystävällisyys. Uusi rakentamislaki on ollut valmisteilla jo jonkun aikaa, ja siinä on otettu laajasti huomioon rakentamisen hiilijalanjälki, kiertotalouden mahdollisuudet ja ympäristövaikutukset. Laki on lausuntokierroksilla saanut osakseen myös kritiikkiä, ja varmasti hyvin aiheellistakin. Tämäkin kuuluu valmisteluun. Korjausrakentamista tulee helpottaa, ja elinkaareltaan jo valmiiksi pitkäikäisten rakennusten korjauksessa tulee voida käyttää rakentamisajan tekniikoita ja tapoja. Kiertotaloutta tukisi myös mahdollisuus esim. hirsirakentamisessa siirtokehikoiden lupamääräysten vapaampi soveltaminen mm. eristys- ja ilmanvaihtomääräysten kannalta. Kulttuuriarvoihin lakia valmistelemassa ollut YM:n hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi kommentoi hyvin: rakentamisen ohjauksen lähtökohtana on jatkossa vaatimus, jonka mukaan rakentamisen on perustuttava kulttuuriarvoja luoviin ja niitä säilyttäviin ratkaisuihin siten, että historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kulttuuriympäristöjä ei turmella, ja mahdollistetaan myös uusien arvorakennusten ja uusien kulttuuriympäristöjen syntyminen. 

Uusi rakentamislaki on tarpeen ja uskon, että lopullisessa versiossa tullaan huomioimaan kulttuuriset arvot ja korjausrakentamisen helpottaminen. Rakennuskanta on suurimpia päästöjen aiheuttajia, ja rakentaminen yksi tehokkaimpia sektoreita vähentää niitä. Rakennusmateriaalien ja -menetelmien hiilijalanjäljen vähentäminen, kiertotalouden lisääminen ja mahdollisimman pitkä elinkaari oikeilla rakennustekniikoilla ja tilojen muunneltavuudella ovat mielestäni yksi tärkeimpiä asioita uudessa laissa.