Valtiovarainministeriö julkaisi julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksensa 6.3.2023.
Esityksen tarkoitus on tukea julkista keskustelua ja poliittista päätöksentekoa. Leikkauslista herätti,
aiheellisestikin, paljon kritiikkiä. Sen pohjana on kuitenkin valtiontalouden suuret sopeutustarpeet,
joten keskustelu on tarpeen.
Vienti vaikuttaa kansantalouteen. 90-luvun laman jälkeiseen talouskasvuun ja valtionvelan
supistumiseen vaikutti suuresti Nokia, jonka merkitys kansantaloudelle oli huippuvuosina
huomattava, se yksinään muodosti parhaimmillaan lähes kolmanneksen viennistä, tutkimuksesta ja
merkityksellisen osan bruttokansantuotteesta. Nokian strategisten virheiden ja vuoden 2008
finanssikriisin jälkeen valtionvelka on ollut nousussa.
Samaa valtionvelan käyrää seuraa myös Suomen vaihtotase. Se on ollut alijäämäinen vuodesta
2010 lähtien. Toisin sanoen, Suomeen tuodaan enemmän kuin täältä viedään, eli rahavirta on
ulkomaille. Suomen vienti muodostuu monesta osa-alueesta. Palveluiden vienti muodostaa tästä
lähes kolmasosan. Suomi elää metsästä? Ei varsinaisesti, vaikka metsätalous meille suuri
työllistäjä ja merkittävä taloudellinen tekijä onkin. Metsätalouden tuotteet muodostavat noin 13%
viennistä, ja tästä määrällisesti suuri osa sellua. Metsätaloudessa meistä on tullut raaka-aineen
halpatuotantomaa Kiinan jatkojalotusmarkkinoille. Ei sinänsä ylpeilyn aihetta tässä. Metsätalouden
jalostusastetta tulisi nostaa, tästä hyötyisivät kaikki, ei vähiten luonto.
Mutta palvelut? ICT-palvelut ja liike-elämän osaaminen muodostavat näistä yli puolet. Nämä, ja
kaikki muu “aineeton” osaaminen ovat ala, joita meidän tulee edistää entisestäänkin. Maapallon
kantokyky ei kestä kulutustuotteiden tuotannon jatkuvaa kasvua. Varsinkin vihreän siirtymän myötä
avautuu uusia taloudellisiakin mahdollisuuksia teknologian kehityksen, koulutuksen ja palveluiden
saralla.
Hyvinvoinnista ja koulutuksesta leikkaamisen sijaan meidän tulee investoida pitkänäköisesti
kehittääksemme talouden näkymiä. Houkutella osaavaa työvoimaa, kouluttaa eri alojen
asiantuntijoita, investoida tutkimukseen ja kehitykseen. Mikään näistä ei toteudu leikkauksilla. Mikä
tekee Suomesta houkuttelevan? Korkeatasoinen ja maksuton koulupolku, laadukkaat julkiset
palvelut, pohjoismainen hyvinvointi. Etelän aurinkoa ei tänne saada.
Meillä on lähitulevaisuuden haaste huoltosuhteen ja tulorakenteen kanssa. Taloutta on
sopeutettava. Julkisen rakenteen muutoksia on syytä pohtia, tehottomia ja ympäristölle haitallisia
tukimuotoja karsittava. Arvonlisävero muodostaa suuren osan valtion verotuloista, mutta
esimerkiksi päivittäistavarakaupan veron nostaminen osuisi myös eniten pienituloisiin. Haitta- ja
valmisteveroilla meidän tulisi ohjata terveelliseen ja ympäristöystävälliseen kulutukseen. Tämä
myös edistäisi ihmisten hyvinvointia. Tehdään pitkänäköisiä investointeja tulevaisuuteen.